14.10.2015

Kirja-arvio: Tarkastelussa Suomalaiset pienpaahtimot

Sain kustantajalta Hanna-Maria Huhtosen hiljattain ilmestyneen kirjan Suomalaiset pienpaahtimot. Teos pohjautuu Huhtosen kirjoittamaan yleisen historian pro gradu -tutkielmaan. Pienpaahtimot ovat mielenkiintoinen juttu - ja niitä on paljolti kiittäminen kahvin laatutietouden lisääntymisestä. Odotin siis kirjaa innolla.


Kokonaisuus on sitä, mitä odottaa saattaakin: Kirja esittelee suomalaisia pienpaahtimoita ja niiden tarinoita, toimintaperiaatteita ja -filosofioita. Mielenkiintoisten tarinoiden olisi suonut olla pidempiäkin. Paahtimokattauksesta puuttuu monia helmiä. Tämä voi johtua vaikkapa graduaikatauluista tai muusta, mutta muun muassa Kaffe Obscuran ja Good Life Coffeen olisi lämpimästi suonut olevan mukana kirjassa - Varsinkin, kun kirjoittaja on itse työskennellyt viimeksi mainitussa.

Kirjan varsin yleisen tason kuvapankkikuvitus ei sovi ryydittämään tarinoita - tunnelmalliset ja toiminalliset kuvaotokset kuvateksteineen olisivat sopineet tähän yhteyteen huomattavasti paremmin. Toki mukana on paahtajien poseerauksiakin, mutta kirjan kokonaisuuteen olisi sopinut laadukkaampi kuva-anti.

Pieniä juttuja: Sivulla 29 on tismalleen sama lause kahdessa rinnakkaisessa palstassa, sivulla 22 mainitaan, että "paahtimo ostaa vihreän kahvin raakana" (eikö vihreä kahvi ole sama asia kuin raaka kahvi?). Muun muassa sivulla 58 haastateltavia puhutellaan vuorotellen etu- ja sukunimellä. Jossakin kohtaa mainitaan, että "Chemex soveltuu suuren kahvimäärän valmistamiseen", mutta tämä riippuu Chemexistä - kahvikarahvia kun on tarjolla myös kolmen kupillisen uuttamista varten.

Pieniä juttuja. Mutta vaikuttavat kokonaisuutena paljon. Tulee tunne, että tätä ei ole kirjoitettu sellaisella intohimolla kuin mitä jossakin kohtaa rummutetaan. Tai sitten kiire on ollut valtaisa, mutta ehkä julkaisuportaikossa jonkun olisi pitänyt painaa stoppia ja ottaa koppia.

Halusin pitää kirjasta enemmän, ja kakku lupaili päältä kaunista. Valitettavasti hieno ajatus on kuivunut paljon kasaan, eikä kaltaiseni pilkunviilaaja pysty nauttimaan lukukokemuksesta ajoittaisten asia- tai muiden virheiden sattuessa silmäkulmaan. Ken on kiinnostunut suomalaisista pienpaahtimoista - eikä ole niin umpimielinen näiden asioiden kanssa kuin minä - voi nauttiakin teoksen annista.

Teoksen ansioiksi on kuitenkin luettava kahvivallankumouksen eteenpäin vieminen, suomalaisten pienpaahtimoiden esiintuominen, teemaan sinänsä tuore tarkastelunäkökulma sekä kirjan keskeinen asia, aina niin mahtava kahvi. Laitanpa Chemexin lämpenemään.

8.10.2015

Kupissa: Johan & Nyström | Colombia Decaf - Laadukasta kofeiinitonta (ja sumuinen pää)

Mitä paatuneempi kahvinjuoja, sitä suuremmalla syyllä olisi vietettävä aika ajoin kofeiinittomia hetkiä. Päivä viikossa tai vajaa viikko kuukaudessa ovat ihan hyviä lähtökohtia. Jos tauko ei onnistu, se kertoo lähinnä siitä, että sitä ollaan jo liian koukussa kofeiiniin - ja juuri silloin tauko olisi tarpeen. Yhden selitysmallin mukaan aamukahviin tottuneen elimistö ei tuota aamulla normaalia määrää herättävää kortisolia, vaan odottaa joka-aamuista kofeiinilatausta. Jos sitä ei yhtä äkkiä tulekaan, ei elimistö suostu heräämään.

Kahviton tovi onnistuu toki vaikkapa vihreällä teellä tai millä tahansa muullakin kofeiinittomalla juomalla, mutta kahvihetken tunnun saa pysymään mukana käyttämällä kofeiinitonta kahvia. Sain moista testiin Johan & Nyströmiltä.

 

Kahvit saatetaan käsitellä kofeiinittomiksi epäsuotuisien myrkkyjen avulla. Veikkaisin, että ainakin halvimmat kofeiinittomat kahvit on käsitelty aikamoisilla liuottimilla. Johan & Nyströmin sivuston mukaan Colombia Decaf on käsitelty hellävaroen: "Kofeiini poistetaan kahvista kristallinkirkkaan vuoristoveden ja esterin (etyyliasetaatti) avulla. Hurjasta nimestään huolimatta etyyliasetaatti on luonnollinen tuote ja sitä esiintyy luonnostaan mm. tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa".

Kahvi on etupainotteinen ja etuhapokas, ehkä hieman sulkeutunut (ei siis niinkään kirkas tai täysin mutkaton). Maussa on kermatoffeeta, kokonaisuus on tasapainoinen. Kahvi kitkeröityy hieman viilentyessään.

Kofeiinittomasta kahvista tuntuu kuitenkin puuttuvan jokin keskeinen "nuotti". Kahvia pitäisikin testata sokkona, koska edellinen huomio saattaa johtua vain siitä, että kahvin tietää olevan kofeiinitonta. Ja elimistö huomaa kofeiinittomuuden jo päivän aluksi: Olo on tasaisen sumuinen kautta päivän. Minun on pakko ottaa puoli kuppia karmean makuista kokouskahvia, jotta pysyn tarkkana pöytäkirjan kirjoittamisen kanssa.

Seuraavana päivänä kofeiiniton linja ei tuota enää niin suurta sumua. Elimistö on korjannut mekanismejaan jälleen oikeille raiteille. Kofeiiniton kahvi on siitä kiva, että päiviä rytmittävät kofeiinittomuudesta huolimatta kahvinkeittelysessiot, jotka ovat omalla tavallaan meditatiivisia kokemuksia. Ja elimistö kiittää kofeiinipaastosta.

2.10.2015

Aidosti gluteenitonta tuorepastaa aidosti italialaisella otteella

Sain aidosti gluteenitonta pastaa valmistavalta Glutolta (oikeammin Glut0) testiin satsin erilaisia tuorepastoja. Yksikään merkin alta löytyvä tuote ei sisällä gluteenia, munia, GMO-ainesosia, maitotuotteita tai lisä-, väri- ja säilöntäaineita. Pasta maistuu kuuleman mukaan yhtä lailla 'gluteenillisille' kuin 'gluteenittomille' ihmisille. Tuotteen taustalla ovatkin yrittäjä Marco Lembo sekä italialainen pastamestari Maurizio Pelosi, joten liekö tuo ihmekään.

Käytännössä esimerkiksi artisokkaravioli koostuu riisi- ja maissijauhosta, vedestä, perunahipuista, artisokasta, auringonkukkaöljystä, luonnollisesta aromista, hiivauutteesta, pippurista, valkosipulista ja suolasta. Tuorepasta on pastöroitu ja pakattu erikoisolosuhteissa, ja sitä tulee säilyttää alle +6 asteessa. Vastaavasti esimerkiksi rigatoni on valmistettu ainoastaan riisi- ja maissijauhosta sekä vedestä.


Valmistimme kinkku- ja artisokkaraviolin (kuvassa alla pakkaukset) paistamalla niitä ohjeen mukaisesti muutaman minuutin tomaattikastikkeessa. Keittämisen sijaan tällaisille pastoille suositellaan nimenomaan paistamista kastikkeessa - tarkoitus on lähinnä lämmittää ja notkistaa pasta. Keittäessä moiset täytepastat hajoavat ja muussaantuvat helposti. Paistoimme pastoja ehkä hieman liian lyhyen aikaa ja lopputulos oli hivenen liikaa al dente. Sekä kinkku- että artisokkaversio olivat kummatkin kuitenkin hyvin meheviä sekä täyttäviä. Näiden kanssa ehkä vieläkin paremmin olisi tosin sopinut jonkinlainen kermakastike.


Fettucinen ja rigatonit (ylimmässä merkinnän kuvassa) olivat maukkaita peruspastoja, joiden kanssa niin ikään sopisi jokin maukas kastike. Me keitimme pastat kevyesti (noin minuutti, ei juuri pidempään), keitimme oheen parsakaalia ja maustoimme koko komeuden reilulla annoksella parmigiano reggianoa. Maistui se niinkin!

Kokonaisuudessaan Glut0n pastat olivat miellyttävän yksinkertaisia valmistaa, ja silti erinomaisen makuisia. Väitän, että myös ne 'gluteenilliset' ihmiset voivat löytää näistä erinomaisia makukokemuksia.

1.10.2015

Kupissa: Johan & Nyström | Colombia El Roble - Kepeyttä kahvipöytään

Johan & Nyströmin testiin toimittaman kattauksen maistelut jatkuvat. Tällä kertaa kupissa on jotakin täysin erilaista kuin mitä esimerkiksi norsunluinen Sumatra Gayo edustaa.
  • Alkuperä: Hacienda El Roble, Bucaramanga, Kolumbia.
  • Prosessointi: Washed.
  • Lajike: Caturra.
  • Kasvukorkeus: 1650 MASL.

Olen hiljattain todennut eteläamerikkalaisten kahvien tuoksun analysoinnin nenälläni turhaksi - minulla on lähes aina samaa sanottavaa: Tuoksussa kevyttä maitosuklaata...

Niin tälläkin kertaa. Kupissa myös maistuu hienoisesti suklaa, ehkä vähän nougatkin. Pakkauksen mukaan maku on kermatoffeeta. Mukana pitäisi olla myös intensiivisesti punaista omenaa, mutta sitä en löydä. Ehkä uuttoni on jäänyt liian kevyeksi, sillä kahvi kokonaisuudessaan tuntuu erittäin kevyeltä.

Body on silkkinen tai jopa teenkaltainen. Maistoympyrän adjektiiveista kolmikko pehmeä-heikko-hienostunut kuvastaa El Roblea erinomaisesti. Kupissa on siis jotakin aivan vastakkaista verrattuna Sumatra Gayon robustiin kokonaisuuteen. Jos haluat todellisen opetuksen siitä, että kahveissa on eroja, maista vaikkapa sumatralaista ja tätä kolumbialaista rinnakkain. Molemmat ovat kuitenkin erinomaisia syyskahveja - sumatralainen tummemman paahdon ja El Roble syksyn raskautta taittavan kepeyden vuoksi.

Tänään, 1.10.2015, muuten vietetään kansainvälistä kahvipäivää, siispä kupponen laadukasta kahvia sille!